Hyvaa uutta vuotta!
Vuosi vaihtuu ilmeisesti taallakin. Ainakin paikalliset ovat kovasti jaksaneet mainostaa omia juhliaan. Eilen tuli maleksittua rannallakin sen verran, etta alkaa ihonvarikin jo pikkuhiljaa muistuttaa enempi intiaania kuin skandinaavia. Kelit on ollu paasaantoisesti ihan kohillaan, tollasta puolipilvista muttei kuitenkaan liian kuumaa.
Jos kippolassa on mainos "2x1" ja myyja sanoo "buy 1, get 1 free" mitas luulette sen tarkoittavan? Akkia luulisi, kun ostaa yhden saa toisen kaupanpaalle. Joo o. Taallapain se meinaakin sita, etta varmasti joudut maksamaan ainakin toisen ja toisen hinta onkin sitten pelkkaa arpapelia. Joskus se maksaa samanverran kuin se ekakin, joskus puolet siitta ja toisinaan ihan jotain muuta. Ollaan kuitenkin viela ihan rahalla selvitty.
Ruvettiin parin satunnaisen kohtauksen jalkeen jakamaan "oudoimmat asiakaspalvelut 2008" palkintoja. Tiukan loppukirin jalkeen nayttaa voittajaksi selviavan saksalainen boheemi, joka pitaa taalla olutpuutarhaa. Samassa paikkaa oli syomassa joku vanhempi pariskunta, kun nama olivat lopettelemassa ruokailuaan iski kaveri niiden poytaan jutulle. Tyyliin "oliko ruoka hyvaa yms..." Sattuipa sitten niin, etta pariskunta ei ollutkaan jaksanut syoda ihan kaikkea vaan ruokaa oli jaanyt lautaselle jonkin verran. Kaverihan taman huomattuaan, alkoi ihan muina miehina syomaan niita niiden jatoksia. Istui siina vaan toisten poydassa, jututti asiakkaita ja soi samalla niiden annokset loppuun.
Kerran Mikko haki tiskilta kaljaa, niin kaverihan ei ehtinytkaan myymaan juuri silla sekunilla vaan naytti Mikolle omaa kaljapulloaan ja sanoi, etta han juo sen ensin loppuun ja tulee sitten.
Hieno mies, ilmankos sen nimi onkin Manne.
Reissun jatkosta ei ole ihan viela tarkkaa tietoa, on vaan kovasti paljon erinakoisia variaatioita suuntaan ja toiseen. Joka tapauksessa 2.1 pitaisi taalta paasta pois.
Nyt juhliin... Pitakaa hauskaa!
keskiviikko 31. joulukuuta 2008
tiistai 30. joulukuuta 2008
Playa del Carmen 2
Buenos noches, tai jotain sinneppain.
Kavipas sitten niin, ettei Moosekset jaksaneetkaan siirtya vuoren luokse, joten vuoren olikin tultava Moosesten luokse. Vai miten se siina isossa kirjassa menikaan? Noh sama suomeksi: Eli eipas sitten lahdettykkaan Mikon kanssa toiselle puolelle maata, vaan Mari siirsi lentonsa suoraan tanne. Joten kohta puolin on koko porukka taalla kirotussa turistirysassa.
Ongelma 1: U.S.A & Kuubalaiset sikarit, joita ostimme Havannasta. Nayttaa uhkaavasti silta, ettei niita saa vieda maahan ollenkaan. Vaikka olisimme ostaneet ne taalta Meksikosta, niin Kuubalaisia tuotteita ei saa vieda ko maahan lainkaan. Sakkoa rapsahtaa sellainen 1000$ jos edes yrittaa. Mina kun luulin, etta Saksa on Paska maa.
Sellainenkin vaihtoehto on tietysti pois suljettu, etta lentaisimme taalta suoraan jfk:lle ja vaihtaisimme vain suoraan Amsterdamin koneeseen, koska se nhl-matsi vaatii muutaman paivan visiitin New Yorkissa. Lahetimmepa sitten suurlahetystoonkin postia ja kyselimme, etta onko asia tosiaan nain. Saimme sielta "Noh juuri tasta asiasta en tieda mitaan, mutta muuten olen varsin hyva tyyppi" kategoriaan sijoittuvan vastauksen.
Pitanee tarkastaa kannattaako niita lahettaa ups:n taikka dhl:n kautta kotiin, vai valelenko suoraan bensalla ja isken tuleen.
Vatsakin sitten asettui paikallisen antibioottikuurin avulla. Apteekin kaveri myi sujuvasti espanjaksi paketin ja vahan ihmeteltiin kunnei tullut mitaan ohjeita. Ajateltiin siina sitten, etta onhan nyt kaikissa laakkeissa tuoteselosteet. Niinpa.
Noh paketin kyljessa oleva teksti oli tietenkin paikallista murretta, eika sanakirjakaan ihan kaikkeen taipunut. "kaytto vain laakarin ohjeiden mukaan ja laakarin valvonnassa" oli ainoat mita ymmarrettiin. Mutta ei hataa, olemmehan molemmat suorittaneet EA1-kortin ja ainakin toisella meilla on viela tulityokorttikin voimassa. Joten yhteistuumin paattelimme oikean annostuksen antibiooteille olevan n.2/vrk. Ainakin viela tuntuu, etta nappiin meni. Kuka tassa enaa laakareita mihinkaan tarvitsee?
Paikallisilla on kylla hauskan mallinen paa, vaittaisin ettei harpillakaan saa nain pyoreaa jalkea mita naiden kuupat on. Tosin mika minakin olen puhumaan, kun oma paa muistuttaa enempi paarynaa kuin hedelma itse. Johtunee varmaankin ehka "aavistuksen" ulkonevista, etten sanoisi jopa turvonneista poskista.
Eilen tuli 3's kerta kun valvon talla reissulla yli puolen yon. Etta tallainen "rymyreissu" talla kertaa. Pitanee varmaankin yrittaa jotain loppukiria. Muutenkin eletty varsin terveellisesti, oma painokin on tippunut vain 4kg lahdosta. Ehkapa silla elimiston lapivedolla oli jotain osuutta asiaan.
Nyt pitaisi suunnitella, etta minne lahdetaan 2.1 Sita pitempaan ei ihminen pysty taalla paikassa olemaan. Periaatteessa siina ehtisi poikkeamaan siella Guatemalassa, mutta kiire tulisi siinakin, koska ajattelimme paluuta New Yorkkiin 6-7.1 Miksi kaikki lomat loppuu aina kesken? Tamankin reissun puolivali on jo ajat sitten ohitettu.
Noh, ei kai siina muuta kuin leuka rintaan ja eteenpain...
Ai niin, saamani palautteen johdosta, kommentointi ei vaadi enaa rekisterointia (ehka)
Kavipas sitten niin, ettei Moosekset jaksaneetkaan siirtya vuoren luokse, joten vuoren olikin tultava Moosesten luokse. Vai miten se siina isossa kirjassa menikaan? Noh sama suomeksi: Eli eipas sitten lahdettykkaan Mikon kanssa toiselle puolelle maata, vaan Mari siirsi lentonsa suoraan tanne. Joten kohta puolin on koko porukka taalla kirotussa turistirysassa.
Ongelma 1: U.S.A & Kuubalaiset sikarit, joita ostimme Havannasta. Nayttaa uhkaavasti silta, ettei niita saa vieda maahan ollenkaan. Vaikka olisimme ostaneet ne taalta Meksikosta, niin Kuubalaisia tuotteita ei saa vieda ko maahan lainkaan. Sakkoa rapsahtaa sellainen 1000$ jos edes yrittaa. Mina kun luulin, etta Saksa on Paska maa.
Sellainenkin vaihtoehto on tietysti pois suljettu, etta lentaisimme taalta suoraan jfk:lle ja vaihtaisimme vain suoraan Amsterdamin koneeseen, koska se nhl-matsi vaatii muutaman paivan visiitin New Yorkissa. Lahetimmepa sitten suurlahetystoonkin postia ja kyselimme, etta onko asia tosiaan nain. Saimme sielta "Noh juuri tasta asiasta en tieda mitaan, mutta muuten olen varsin hyva tyyppi" kategoriaan sijoittuvan vastauksen.
Pitanee tarkastaa kannattaako niita lahettaa ups:n taikka dhl:n kautta kotiin, vai valelenko suoraan bensalla ja isken tuleen.
Vatsakin sitten asettui paikallisen antibioottikuurin avulla. Apteekin kaveri myi sujuvasti espanjaksi paketin ja vahan ihmeteltiin kunnei tullut mitaan ohjeita. Ajateltiin siina sitten, etta onhan nyt kaikissa laakkeissa tuoteselosteet. Niinpa.
Noh paketin kyljessa oleva teksti oli tietenkin paikallista murretta, eika sanakirjakaan ihan kaikkeen taipunut. "kaytto vain laakarin ohjeiden mukaan ja laakarin valvonnassa" oli ainoat mita ymmarrettiin. Mutta ei hataa, olemmehan molemmat suorittaneet EA1-kortin ja ainakin toisella meilla on viela tulityokorttikin voimassa. Joten yhteistuumin paattelimme oikean annostuksen antibiooteille olevan n.2/vrk. Ainakin viela tuntuu, etta nappiin meni. Kuka tassa enaa laakareita mihinkaan tarvitsee?
Paikallisilla on kylla hauskan mallinen paa, vaittaisin ettei harpillakaan saa nain pyoreaa jalkea mita naiden kuupat on. Tosin mika minakin olen puhumaan, kun oma paa muistuttaa enempi paarynaa kuin hedelma itse. Johtunee varmaankin ehka "aavistuksen" ulkonevista, etten sanoisi jopa turvonneista poskista.
Eilen tuli 3's kerta kun valvon talla reissulla yli puolen yon. Etta tallainen "rymyreissu" talla kertaa. Pitanee varmaankin yrittaa jotain loppukiria. Muutenkin eletty varsin terveellisesti, oma painokin on tippunut vain 4kg lahdosta. Ehkapa silla elimiston lapivedolla oli jotain osuutta asiaan.
Nyt pitaisi suunnitella, etta minne lahdetaan 2.1 Sita pitempaan ei ihminen pysty taalla paikassa olemaan. Periaatteessa siina ehtisi poikkeamaan siella Guatemalassa, mutta kiire tulisi siinakin, koska ajattelimme paluuta New Yorkkiin 6-7.1 Miksi kaikki lomat loppuu aina kesken? Tamankin reissun puolivali on jo ajat sitten ohitettu.
Noh, ei kai siina muuta kuin leuka rintaan ja eteenpain...
Ai niin, saamani palautteen johdosta, kommentointi ei vaadi enaa rekisterointia (ehka)
torstai 25. joulukuuta 2008
Playa del Carmen
Huh hu.
Ensin piti matkustaa Kuubaan saakka, etta sai karsittya elamansa ensimmaisen auringonpistoksen. Sen jalkeen piti viela matkustaa ihan tanne Meksikoon saakka, etta sai karsittya oikein kunnollisen ruokamyrkytyksen. Eli jouluaatto meni osaltani melko rauhallisissa merkeissa, siirtyen lahinna sangylta vessaan ja takaisin. Noh tapa se silti on tuokin joulua viettaa.
Sattuipa vaan sinansa paskamaiseen valiin, etta nyt taytyy se Guatemalan kierros jattaa vakisinkin valiin, koska muuten ei ehdi mitenkaan toiselle puolelle tata maata ajoissa. Nytkin on silti edessa vahintaan 30h bussittelut. Noh linja-autossahan on aina mukavaa.
Tiesitteko muuten, etta Meksiko cityssa tapahtuu 4 kidnappausta, 70 autovarkautta ja 55 pahoinpitelya joka ikinen paiva? Eli se paasee melkein tasoihin Forssan ja Oriveden viikonloppuiltojen kanssa. Ei ehka ihan, mutta lahelle kuitenkin.
Kuubassa oli tosi hauska tapa tosiaan majoittua paikallisten kotona. Tulee vaikka kuinka paljon halvemmaksi kuin hotellit ja paasee vahan tutkailemaan paikallisten elamaa. Tosi paljon enempi vaan sais irti, mikali osais tota kirottua kielta.
Havannassa tormattiin vahingossa heti toisena paivana yhteen Tamperelaiseen vanhaan mieheen, joka oli 10:tta kertaa maassa ja vietti aina vahan pidempia aikoja siella. Veti kylla aika optimi turistireissun meille. Kaytiin varmaan joka paikassa kaupungissa joihin ilmaiseksi paasee ja ylipaataan turistin kannattaa menna. Saatiin vaihdettua paikallisten kayttamaa rahaa ilman palkkioita yms...
Eilinen oli tietysti reissun aurinkoisin paiva, kun meikalainen joutui karvistelemaan sisalla. Mikko loysi tiensa vahingossa koko valtavan maan ainoalle rannalle jossa likat on ylaosattomissa. Ja mina olin hotellissa. Jos maailmassa on joku tapa lisata ihmisen tuskaa ja karsimysta, niin tuo oli yksi. Vitutti.
Varmaan tuntuu vaikealta uskoa, mutta voin ihan kirkkain silmin vaittaa, ettei aikuisviihde-elokuvien latinokaunottaret ole ainakaan tasta maasta kotoisin.
Ihmetella taytyy tupakoivia ihmisiakin. Itse poltin Havannassa sikarista noin 9 poskaria, 2 paivan ja lukuisten oksennusten jalkeen se paskan maku oli vielakin suussa. Seuraavan jatan valiin.
Tosin tuli tietty ostettua sitten ihan kotiinviemisiksikin laatikollinen, mutta taitavat jaada kirjahyllylle, jos en saa huijattua niita jollekkin.
Nyt selvitteleen bussiaikatauluja...
Ensin piti matkustaa Kuubaan saakka, etta sai karsittya elamansa ensimmaisen auringonpistoksen. Sen jalkeen piti viela matkustaa ihan tanne Meksikoon saakka, etta sai karsittya oikein kunnollisen ruokamyrkytyksen. Eli jouluaatto meni osaltani melko rauhallisissa merkeissa, siirtyen lahinna sangylta vessaan ja takaisin. Noh tapa se silti on tuokin joulua viettaa.
Sattuipa vaan sinansa paskamaiseen valiin, etta nyt taytyy se Guatemalan kierros jattaa vakisinkin valiin, koska muuten ei ehdi mitenkaan toiselle puolelle tata maata ajoissa. Nytkin on silti edessa vahintaan 30h bussittelut. Noh linja-autossahan on aina mukavaa.
Tiesitteko muuten, etta Meksiko cityssa tapahtuu 4 kidnappausta, 70 autovarkautta ja 55 pahoinpitelya joka ikinen paiva? Eli se paasee melkein tasoihin Forssan ja Oriveden viikonloppuiltojen kanssa. Ei ehka ihan, mutta lahelle kuitenkin.
Kuubassa oli tosi hauska tapa tosiaan majoittua paikallisten kotona. Tulee vaikka kuinka paljon halvemmaksi kuin hotellit ja paasee vahan tutkailemaan paikallisten elamaa. Tosi paljon enempi vaan sais irti, mikali osais tota kirottua kielta.
Havannassa tormattiin vahingossa heti toisena paivana yhteen Tamperelaiseen vanhaan mieheen, joka oli 10:tta kertaa maassa ja vietti aina vahan pidempia aikoja siella. Veti kylla aika optimi turistireissun meille. Kaytiin varmaan joka paikassa kaupungissa joihin ilmaiseksi paasee ja ylipaataan turistin kannattaa menna. Saatiin vaihdettua paikallisten kayttamaa rahaa ilman palkkioita yms...
Eilinen oli tietysti reissun aurinkoisin paiva, kun meikalainen joutui karvistelemaan sisalla. Mikko loysi tiensa vahingossa koko valtavan maan ainoalle rannalle jossa likat on ylaosattomissa. Ja mina olin hotellissa. Jos maailmassa on joku tapa lisata ihmisen tuskaa ja karsimysta, niin tuo oli yksi. Vitutti.
Varmaan tuntuu vaikealta uskoa, mutta voin ihan kirkkain silmin vaittaa, ettei aikuisviihde-elokuvien latinokaunottaret ole ainakaan tasta maasta kotoisin.
Ihmetella taytyy tupakoivia ihmisiakin. Itse poltin Havannassa sikarista noin 9 poskaria, 2 paivan ja lukuisten oksennusten jalkeen se paskan maku oli vielakin suussa. Seuraavan jatan valiin.
Tosin tuli tietty ostettua sitten ihan kotiinviemisiksikin laatikollinen, mutta taitavat jaada kirjahyllylle, jos en saa huijattua niita jollekkin.
Nyt selvitteleen bussiaikatauluja...
keskiviikko 24. joulukuuta 2008
¡Hola! Playa De Carmen, Meksiko.
Ensinnakin, Rauhallista joulua kaikille kotisuomessa!!!
Palataanpa Viela Kuubaan. Hassu maa tosiaankin, siella oli Suomipojalla ihmettelemista.
Jos jotkut viela vaittaa, etta on se Kuuba hieno maa, kun kaikki on niin ystavallisia, niin ei varmaan 0le koko maassa edes kaynyt. 9 paivaa mita paikanpaalla oltiin, nahtiin 3 ihmista, jotka oikeesti ei meilta mitaan halunnut. Ensinnakin Cienfuegosis nahtiin Englanninkielen opettaja (paikallinen), joka jutteli meidan kanssa mailman menosta useamman tunnin kahvilassa. Samassa paikassa oli hyvaa Englantia puhuva tarjoilija, joka kanssa oli aika vilpiton. Tosin ostettiin kaverilta useampikin Cuba Libre. Lopuksi Havannassa nahtiin viela jatka, joka esitteli meille paikkoja ja kavereitaan ympari Havannaa. Joten kyllahan sielta muutama vilpiton ihminen turisteja kohtaan loytyi. Muuten maasta ei juurikaan mitaan huonoa sanottavaa ole.
Kaikki ovat muuten todella innokkaita jakelemaan sahkopostiosoitteitaan, vaikkeivat saakaan Internetia juuri kayttaa. Kasitin kylla asian jotenkin niin, etta paasevat joissain valvotuissa paikoissa lukemaan sahkopostinsa, muuten ei nettia voi kayttaa... Muutama internetkahvila maassa oli, mutta niihin ei paikallisia paastetty.
Sikarikauppiaita maassa on vahintaan yhtamonta kuin asukkaita. Kaikki tarjoaa tehtaalta varastettuja laatikoita huippuhalpaan hintaan. Tero osti 25 Cohibaa, Mina 25 Cohibaa ja 10 Partacas sikaaria. Kavi sitten niin, etta jouduin Meksikon tulliin.... Sikaareita sai tuoda maahan vain 25. nuo minun kymmenen "ylimaaraista" sikaaria jai sitten sinne. Saan ne ilmaiseksi pois, jos lennan Cancunin lentokentalta johonkin muuhun maahan. Muuten vero niista on 900 pesoo, eli noin 50 euroo. Todennakoisesti en kuitenkaan Cancunista pois lenna, joten jos joku haluaa ilmaiseksi 10 sikaaria, voi hakea ne minun nimella Cancunista.
Terokin poltti elamansa ensimmaisen sikaarin Havannassa. hintaa sikaarilla oli noin 4 senttia, joten terolle tuli vatsa kipeeksi. Kaupoissa sikaarit maksoin yli 200e laatikko, mutta katukaupasta mielestamme hyvinkin aidon oloisia sai 35-70e:n laatikko hintaan.
Rommipullo maksoi sitten hintaluokkaa 0,7l:n pullo 3e halvin moska ja 11e maksoi 7 vuotias havanna club. Siina kaikki, mita Kuubasta kannatti ostaa...
Tanaan tultiin siis takasin Meksikoon. Nyt ollaan Eurooppalaisten suosimassa rantakaupungissa nimelta Playa del Carmen. Tulee ihan Etelaeuroopan rantakaupungit mieleen (Portugal esimerkiksi). Tanne todennakoisesti jumituttiin jouluksi kun linja-autot ei juuri jouluna kulje.
Sinne Guatemalaankin pitaisi paasta, mutta aika hoppu tassa tulee.
Voipi olla etta se jaa molemmilta valiin, tai sitten Tero kay siella yksin ja ma yritan paasta tyynen valtameren rannalle taalta jotenkin. Katsotaan miten kay.
Nyt kauppaan ja sitten katsastamaan uutta "kotipaikkaamme". Viela kerran kaikille Rauhalliset joulut meilta molemmilta. Me ajateltiin menna huomenna rannalle makaan ja polttamaan ihomme.
Hasta la Vista!
Palataanpa Viela Kuubaan. Hassu maa tosiaankin, siella oli Suomipojalla ihmettelemista.
Jos jotkut viela vaittaa, etta on se Kuuba hieno maa, kun kaikki on niin ystavallisia, niin ei varmaan 0le koko maassa edes kaynyt. 9 paivaa mita paikanpaalla oltiin, nahtiin 3 ihmista, jotka oikeesti ei meilta mitaan halunnut. Ensinnakin Cienfuegosis nahtiin Englanninkielen opettaja (paikallinen), joka jutteli meidan kanssa mailman menosta useamman tunnin kahvilassa. Samassa paikassa oli hyvaa Englantia puhuva tarjoilija, joka kanssa oli aika vilpiton. Tosin ostettiin kaverilta useampikin Cuba Libre. Lopuksi Havannassa nahtiin viela jatka, joka esitteli meille paikkoja ja kavereitaan ympari Havannaa. Joten kyllahan sielta muutama vilpiton ihminen turisteja kohtaan loytyi. Muuten maasta ei juurikaan mitaan huonoa sanottavaa ole.
Kaikki ovat muuten todella innokkaita jakelemaan sahkopostiosoitteitaan, vaikkeivat saakaan Internetia juuri kayttaa. Kasitin kylla asian jotenkin niin, etta paasevat joissain valvotuissa paikoissa lukemaan sahkopostinsa, muuten ei nettia voi kayttaa... Muutama internetkahvila maassa oli, mutta niihin ei paikallisia paastetty.
Sikarikauppiaita maassa on vahintaan yhtamonta kuin asukkaita. Kaikki tarjoaa tehtaalta varastettuja laatikoita huippuhalpaan hintaan. Tero osti 25 Cohibaa, Mina 25 Cohibaa ja 10 Partacas sikaaria. Kavi sitten niin, etta jouduin Meksikon tulliin.... Sikaareita sai tuoda maahan vain 25. nuo minun kymmenen "ylimaaraista" sikaaria jai sitten sinne. Saan ne ilmaiseksi pois, jos lennan Cancunin lentokentalta johonkin muuhun maahan. Muuten vero niista on 900 pesoo, eli noin 50 euroo. Todennakoisesti en kuitenkaan Cancunista pois lenna, joten jos joku haluaa ilmaiseksi 10 sikaaria, voi hakea ne minun nimella Cancunista.
Terokin poltti elamansa ensimmaisen sikaarin Havannassa. hintaa sikaarilla oli noin 4 senttia, joten terolle tuli vatsa kipeeksi. Kaupoissa sikaarit maksoin yli 200e laatikko, mutta katukaupasta mielestamme hyvinkin aidon oloisia sai 35-70e:n laatikko hintaan.
Rommipullo maksoi sitten hintaluokkaa 0,7l:n pullo 3e halvin moska ja 11e maksoi 7 vuotias havanna club. Siina kaikki, mita Kuubasta kannatti ostaa...
Tanaan tultiin siis takasin Meksikoon. Nyt ollaan Eurooppalaisten suosimassa rantakaupungissa nimelta Playa del Carmen. Tulee ihan Etelaeuroopan rantakaupungit mieleen (Portugal esimerkiksi). Tanne todennakoisesti jumituttiin jouluksi kun linja-autot ei juuri jouluna kulje.
Sinne Guatemalaankin pitaisi paasta, mutta aika hoppu tassa tulee.
Voipi olla etta se jaa molemmilta valiin, tai sitten Tero kay siella yksin ja ma yritan paasta tyynen valtameren rannalle taalta jotenkin. Katsotaan miten kay.
Nyt kauppaan ja sitten katsastamaan uutta "kotipaikkaamme". Viela kerran kaikille Rauhalliset joulut meilta molemmilta. Me ajateltiin menna huomenna rannalle makaan ja polttamaan ihomme.
Hasta la Vista!
maanantai 22. joulukuuta 2008
Huomenta New York
Päivien järjestykseen laittaminen vaatii lomalaiselta kovaa pohtimista...
Saavuin East 22nd Streetille, Jutin luo, vuorokauden matkustamisen jälkeen torstaina puolen yön jälkeen. Perjantai päivän seikkailin Manhattanin metroissa ja kaduilla lumisateessa! Lunta todella tuli, vaikka se nyt onkin lähes kokonaan sulanut ja aurinko jo paistaa. Perjantai-iltapäivällä kävimme yhtiön konttorilla, joka on juuri muuttanut Empire State Buildingiin keskelle upeita näköaloja yli kaupungin!
Lauantaina matkustimme metro-juna-taksi -yhdistelmällä Long Islandille Rosevelt Field ostoskeskukseen, jossa saimme kulutettua noin kymmenen tuntia ja käsittämättömän määrän paikallista valuuttaa:)
Sunnuntaina Juti vei minut Lower East Sidelle sunnuntai-brunssille aivan ihanaan paikkaan nimeltä Brown. Lower East Side on todellinen kulttuurien sekamelska. Näin China Town:n, joka on vallannut myös Little Italyn lähes kokonaan ja Sohon. Lower East Village ja Soho on täynnä viehättäviä butiikkeja ja ihania kahviloita, enkä ihmettele, että paikka kuulemma sikiää nuoria taiteilijoita.
New York on erilainen kuin muut näkemäni Yhdysvaltojen suurkaupungit. Kaupungin monikulttuurisuus näkyy kaikessa.
Huomenna jatkan Seattleen. Malttamattomana odota Danin, Pattyn, Jessican, Kieranin ja Lilyn näkemistä! Viimeksi vierailin Bellinghamissa vuonna 2002, vaihto-oppilasvuodesta taas on jo 13 vuotta aikaa. Palaan mielelläni taas tammikuussa New York:iin, monet "pakolliset" turistinähtävyydet on vielä näkemättä. Sitä listaa yritän jossakin määrin lyhentää vielä tämän päivän aikana...
Saavuin East 22nd Streetille, Jutin luo, vuorokauden matkustamisen jälkeen torstaina puolen yön jälkeen. Perjantai päivän seikkailin Manhattanin metroissa ja kaduilla lumisateessa! Lunta todella tuli, vaikka se nyt onkin lähes kokonaan sulanut ja aurinko jo paistaa. Perjantai-iltapäivällä kävimme yhtiön konttorilla, joka on juuri muuttanut Empire State Buildingiin keskelle upeita näköaloja yli kaupungin!
Lauantaina matkustimme metro-juna-taksi -yhdistelmällä Long Islandille Rosevelt Field ostoskeskukseen, jossa saimme kulutettua noin kymmenen tuntia ja käsittämättömän määrän paikallista valuuttaa:)
Sunnuntaina Juti vei minut Lower East Sidelle sunnuntai-brunssille aivan ihanaan paikkaan nimeltä Brown. Lower East Side on todellinen kulttuurien sekamelska. Näin China Town:n, joka on vallannut myös Little Italyn lähes kokonaan ja Sohon. Lower East Village ja Soho on täynnä viehättäviä butiikkeja ja ihania kahviloita, enkä ihmettele, että paikka kuulemma sikiää nuoria taiteilijoita.
New York on erilainen kuin muut näkemäni Yhdysvaltojen suurkaupungit. Kaupungin monikulttuurisuus näkyy kaikessa.
Huomenna jatkan Seattleen. Malttamattomana odota Danin, Pattyn, Jessican, Kieranin ja Lilyn näkemistä! Viimeksi vierailin Bellinghamissa vuonna 2002, vaihto-oppilasvuodesta taas on jo 13 vuotta aikaa. Palaan mielelläni taas tammikuussa New York:iin, monet "pakolliset" turistinähtävyydet on vielä näkemättä. Sitä listaa yritän jossakin määrin lyhentää vielä tämän päivän aikana...
lauantai 20. joulukuuta 2008
Cienfuegos
Hola!
Tiesin, etta tassa maassa paikallisten on mahdotonta paasta internettiin, mutta en voinut kuvitellakkaan sen vievan turistiltakin lahes 6 paivaa. Joten koska paluulentomme meksikoon lahtee 23 paiva, emme mitenkaan ehdi nettiin enaa tassa maassa. Paha paikka nainkin addiktoituneelle.
Oltiin tosiaan 3 paivaa Havannassa, ihan hieno paikka, tai paremminkin ainakin erilainen. Nyt ollaan paasty tanne Cienfuegosiin, josta lahtee paluukyyti Havannaan maanantaina.
Jos joku vaittaa amerikkalaisia autoja huonoiksi, ei todellakaan tieda mista puhuu. Yrittakaapas itse ajella omilla autoillanne 50 vuotta ilman minkaanlaisia varaosia. Taalla niita on vielakin liikenteessa aivan alyttomasti. Makin luulin, ettei niita oikeasti ole kuin mainoskuvissa, mutta kylla niita on vaikka kuinka ja paljon liikenteessa. Osa tosin kadun varressa projektina, ennen kuin joku kylaseppa sorvaa sopivan osan ladan polykapselista.
Missaanpain maailmassa ei ole nain paljon joutilaita ihmisia kuin taalla, aluksi piti ihmetella et miten tallainen kansantalous pysyy pystyssa kun kukaan ei tee toita. Suomessa kun kaikki kay toissa, eika se silti pysy pystyssa... Kummassa maassa asiat sitten onkaan paremmin...
Nyt on kiire mojitolle ja sikarille, palataan paremmalla ajalla meksikossa, toivottavasti....
Mikolta terkut kaikille.
Tiesin, etta tassa maassa paikallisten on mahdotonta paasta internettiin, mutta en voinut kuvitellakkaan sen vievan turistiltakin lahes 6 paivaa. Joten koska paluulentomme meksikoon lahtee 23 paiva, emme mitenkaan ehdi nettiin enaa tassa maassa. Paha paikka nainkin addiktoituneelle.
Oltiin tosiaan 3 paivaa Havannassa, ihan hieno paikka, tai paremminkin ainakin erilainen. Nyt ollaan paasty tanne Cienfuegosiin, josta lahtee paluukyyti Havannaan maanantaina.
Jos joku vaittaa amerikkalaisia autoja huonoiksi, ei todellakaan tieda mista puhuu. Yrittakaapas itse ajella omilla autoillanne 50 vuotta ilman minkaanlaisia varaosia. Taalla niita on vielakin liikenteessa aivan alyttomasti. Makin luulin, ettei niita oikeasti ole kuin mainoskuvissa, mutta kylla niita on vaikka kuinka ja paljon liikenteessa. Osa tosin kadun varressa projektina, ennen kuin joku kylaseppa sorvaa sopivan osan ladan polykapselista.
Missaanpain maailmassa ei ole nain paljon joutilaita ihmisia kuin taalla, aluksi piti ihmetella et miten tallainen kansantalous pysyy pystyssa kun kukaan ei tee toita. Suomessa kun kaikki kay toissa, eika se silti pysy pystyssa... Kummassa maassa asiat sitten onkaan paremmin...
Nyt on kiire mojitolle ja sikarille, palataan paremmalla ajalla meksikossa, toivottavasti....
Mikolta terkut kaikille.
keskiviikko 17. joulukuuta 2008
Los Vieras
Kuokkiminen Teron blogissa ei yllättäne ketään :) Huomenna lähtö ja menon lentoreittinä Hki-NYC-Seattle-Mexico City. Paluulentoa Mehikosta NYC:iin ei ole minullakaan ja lähipiirin epäilyt siitä etten tule takaisin eivät suoranaisesti ole kannustaneetkaan lennon hankintaan. Samaiseen änäri-peliin pitäisi poikien kanssa löytää 8.1.2009, joten eiköhän siihen mennessä olla takaisin New Yorkissa. Paluu Suomeen, samalla lennolla muun sekavan joukon kanssa, on 11.1.2009.
Mikä tästä matkasta tekee erityisen upean, on se, että tällä viikolla loppui 2 vuotta, kuukauden ja 10 päivää kestäneet reissutyöt, joiden aikana on nähty Forssa, Nummela, Harjavalta ja Kokemäkikin. Valtatie 2 on viittä vaille valmis ja porilaisilla on entistä nopeampi yhteys pois kaupungistaan. Tarpeeseen tuli.
Alkuperäinen tarkoitus oli heti näin kesäloman aluksi suunnata Meksikon aurinkoon ja etsiä pojat, mutta suunnitelma muuttui lukemattomia kertoja. New Yorkissa vierailen ystäväni Jutin luona pitkän viikonlopun ja Joulun vietän vaihto-oppilasvuoteni isäntäperheen luona Washingtonissa. Seattlesta sitten Meksikoon, josta toivottavasti löydän pojat. Ja toivottavasti hengissä. Espanjasta taipuu noin kolme sanaa, mutta ääni on kova ja pää sitäkin kovempi.
Toistaiseksi pojilla kuulemma pyyhkii hyvin, aamuisesta krapulasta päätellen Cuba Librejä on kumottu muidenkin edestä. Maasta löytyy puheiden mukaan noin kaksi internet-yhteyttä, joten radiohiljaisuus jatkunee Jouluun asti.
Laukku on melkein pakattu (eli ei ihan vielä aloitettu), hankinnat (salmiakit, ruisleivät, Muumi-mukit, Kalevala-korut, Iittalat, Neljän Viljan hiutaleet, Felix-ketsuppi, Jenkit ym.) on tehty, hammaslääkärissä käyty, pyykit pesty, apteekissa vierailtu, liput tulostettu, passi paikallistettu ja rahat vaihdettu.
Noin vuorokauden päästä tallailen jo Manhattanin katuja. Täytynee siis aloittaa pakkaaminen…
Mikä tästä matkasta tekee erityisen upean, on se, että tällä viikolla loppui 2 vuotta, kuukauden ja 10 päivää kestäneet reissutyöt, joiden aikana on nähty Forssa, Nummela, Harjavalta ja Kokemäkikin. Valtatie 2 on viittä vaille valmis ja porilaisilla on entistä nopeampi yhteys pois kaupungistaan. Tarpeeseen tuli.
Alkuperäinen tarkoitus oli heti näin kesäloman aluksi suunnata Meksikon aurinkoon ja etsiä pojat, mutta suunnitelma muuttui lukemattomia kertoja. New Yorkissa vierailen ystäväni Jutin luona pitkän viikonlopun ja Joulun vietän vaihto-oppilasvuoteni isäntäperheen luona Washingtonissa. Seattlesta sitten Meksikoon, josta toivottavasti löydän pojat. Ja toivottavasti hengissä. Espanjasta taipuu noin kolme sanaa, mutta ääni on kova ja pää sitäkin kovempi.
Toistaiseksi pojilla kuulemma pyyhkii hyvin, aamuisesta krapulasta päätellen Cuba Librejä on kumottu muidenkin edestä. Maasta löytyy puheiden mukaan noin kaksi internet-yhteyttä, joten radiohiljaisuus jatkunee Jouluun asti.
Laukku on melkein pakattu (eli ei ihan vielä aloitettu), hankinnat (salmiakit, ruisleivät, Muumi-mukit, Kalevala-korut, Iittalat, Neljän Viljan hiutaleet, Felix-ketsuppi, Jenkit ym.) on tehty, hammaslääkärissä käyty, pyykit pesty, apteekissa vierailtu, liput tulostettu, passi paikallistettu ja rahat vaihdettu.
Noin vuorokauden päästä tallailen jo Manhattanin katuja. Täytynee siis aloittaa pakkaaminen…
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)