Hyvätkin reissut loppuu joskus ja näköjään tämäkin.
Ei kai, oli varsin hauska reissu taas, sairasteluista huolimatta. Kuuba ainakin jäi tosi positiivisena mieleen ja Meksiko oli aika neutraalitapaus. Usa sitten taas juurikin sellainen mitä odottaa saattaa.
Yksinkertainen maa, yksinkertaisille ihmisille. Tosin varsinkin New Yorkin osoite- ja katujärjestelmä on sellainen joka pitäisi kopioida ihan kaikkiin maailman kaupunkeihin. Sen helpommaksi ei suunnistamista voi suurkaupungissa tehdä. Suosittelen lämpimästi tutustumaan.
Mitäs sitten, vatsakin rauhoittui jo jenkeissä. Ainoastaan kuuppa on vieläkin ihan sekaisin. Olen pitänyt sitä Jet Lagia ihan paskapuheena, mutta kyllä sekin mielipide muuttui, kun kohdalleen osui. Eli tää viikko on mennyt joka aamu herätessä 4-5:n aikoihin, eikä puhettakaan enää nukahtamisesta. Ehkä se kello tästä vielä kääntyy...
Reissulta paluumorkkiksesta ei tietenkään pääse yli, ellei aloita samantien suunnittelemaan seuraavaa reissua. Vaihtoehtoja on tietenkin tässä vaiheessa miljoona. Loppuvuodesta olisi tosiaan se lähes puolenvuoden loma joka jatkuu ensi vuoden puolelle. Silloin pitäisi toteuttaa se ensimmäinen maailmanympärimatka. Mutta se on niin toivottoman kaukana, että jotain pitää keksiä sitä ennenkin.
Ehkä junalla Venäjän ja Mongolian läpi Kiinaan pääsiäisenä? Taikka sitten heinäkuussa Amerikan rannikolta rannikolle autoilua? Taikka sitten jonnekkin muualle ja ihan joskus toiste.
Ainakin pari pidempää viikonloppureissua sattuu tähän keväälle, tosin niiden kohteet on vielä päättämättä. Ainoastaan peruskriteerit on selvillä, halvalla perille ja maa jossa ei ole vielä tullut käytyä. Niitäkin on vielä ihan liikaa, ettei jaksa edes ruveta laskemaan.
Loppu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti