Kuokkiminen Teron blogissa ei yllättäne ketään :) Huomenna lähtö ja menon lentoreittinä Hki-NYC-Seattle-Mexico City. Paluulentoa Mehikosta NYC:iin ei ole minullakaan ja lähipiirin epäilyt siitä etten tule takaisin eivät suoranaisesti ole kannustaneetkaan lennon hankintaan. Samaiseen änäri-peliin pitäisi poikien kanssa löytää 8.1.2009, joten eiköhän siihen mennessä olla takaisin New Yorkissa. Paluu Suomeen, samalla lennolla muun sekavan joukon kanssa, on 11.1.2009.
Mikä tästä matkasta tekee erityisen upean, on se, että tällä viikolla loppui 2 vuotta, kuukauden ja 10 päivää kestäneet reissutyöt, joiden aikana on nähty Forssa, Nummela, Harjavalta ja Kokemäkikin. Valtatie 2 on viittä vaille valmis ja porilaisilla on entistä nopeampi yhteys pois kaupungistaan. Tarpeeseen tuli.
Alkuperäinen tarkoitus oli heti näin kesäloman aluksi suunnata Meksikon aurinkoon ja etsiä pojat, mutta suunnitelma muuttui lukemattomia kertoja. New Yorkissa vierailen ystäväni Jutin luona pitkän viikonlopun ja Joulun vietän vaihto-oppilasvuoteni isäntäperheen luona Washingtonissa. Seattlesta sitten Meksikoon, josta toivottavasti löydän pojat. Ja toivottavasti hengissä. Espanjasta taipuu noin kolme sanaa, mutta ääni on kova ja pää sitäkin kovempi.
Toistaiseksi pojilla kuulemma pyyhkii hyvin, aamuisesta krapulasta päätellen Cuba Librejä on kumottu muidenkin edestä. Maasta löytyy puheiden mukaan noin kaksi internet-yhteyttä, joten radiohiljaisuus jatkunee Jouluun asti.
Laukku on melkein pakattu (eli ei ihan vielä aloitettu), hankinnat (salmiakit, ruisleivät, Muumi-mukit, Kalevala-korut, Iittalat, Neljän Viljan hiutaleet, Felix-ketsuppi, Jenkit ym.) on tehty, hammaslääkärissä käyty, pyykit pesty, apteekissa vierailtu, liput tulostettu, passi paikallistettu ja rahat vaihdettu.
Noin vuorokauden päästä tallailen jo Manhattanin katuja. Täytynee siis aloittaa pakkaaminen…
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti